Tänään julkaisin kolmannen teokseni, kokoelman kalevalamittaisia runoja nimellä Meren origo.
Suurin osa runoista on kirjoitettu vuosi sitten, viimeinen syyskuussa. Teos sisältää myös 70-sivuisen runon Naimala, joka käytännössä on pitkä seksikuvaus. Tyyliltään se poikkeaa muista jo siksikin, että se on vanhin, kirjoitettu siinä vaiheessa kun Pisarakulmankin runoista oli olemassa vasta puolet. Pituus mahdollistaa myös rekisterien välillä hyppimisen, ja runo muodostaakin omanlaisensa sekoituksen hellyyttä, intohimoa, leikittelyä, sitoutumista ja seksin henkistä ja hengellistä puolta.
Teoksen alkupuoli kulkee kuitenkin synkemmissä tunnelmissa dementiasta kuolemaan ja masennukseen. Välillä on myös yhteiskunnallisuutta, joka toimii taustaselityksenä runominän etsinnässä, kun kuoleman kohtaamisen jälkeen “Aamo” etsi paikkaansa ja merkitystään.
Alkujaan teoksen piti olla julkaisuvalmis jo marraskuussa, mutta tuskailin sekä naimalan että yhteiskunnallisten runojen kanssa. Jonkin verran myös tahdoin vähentää rakkausrunoista naiiviutta, vaikka pidän sitä edelleen genreen kuuluvana ja tärkeänä. Erityisesti esitystilanteessa naiivista ihastusrunosta saan paljon irti ja siihen on mukava eläytyä. Yhteiskunnalliset runot ovat väistämättä jonkun mielestä vääränlaisia ja mielipiteet vanhenevat äkkiä, joten niissä oletuksena on, ettei sitä voi eikä pidäkään kirjoittaa ilmatiiviiksi. Vähän sellaista roiskimista siis. Joitakin kuitenkin pyörittelin pitkään, koska mitä yleisemmästä asiasta kirjoitan, sitä enemmän omat näkökulmani aiheeseen vaihtelevat, joten yhtenä päivänä saatan tajuta täysin, mitä yritin sanoa, seuraavana taas miettiä koko runon olevan vääränlainen aiheeltaan tai lähestymistavaltaan.
Toisaalta ristiriitaiset tunteet ovat hyviä. Ehkä sellainen kannattaa kuitenkin mieluummin julkaista kuin runo, joka on tunnesisällöltään kiiltäväksi hiottu. Samoin itse asiassa tunsin Naimalastakin. Kalevalassa ei tietysti erotiikkaa ollut, mutta Suomen kansan vanhoista runoista löytyy kaikenlaista. Valitettavasti en ole niistä oikein innostunut, koska usein kalevalamittainen tapa käsitellä seksiä on ollut vähän sellaista hihittelyä elinten nimien lausumisesta, tai ylipäätään rivouksia. Naimalassa on ainakin joitakin filosofis-hengellisiä tapoja tutkia seksiä, jota ei samanlaisena kalevalamitalla ole tietääkseni julkaistu, vaikka kyllä siinä härskejäkin säkeitä on.
Amazoniin kirjoittamani lyhyt kuvaus on tällainen:
“Meren origo on kalevalamittainen matka, joka alkaa läheisen kuolemasta. Meri on vapaus, meri on kauhistuttava tyhjyys, se on virtausten valtaa sekä rakkauden horisontti. Jos origo on, se liikkuu, aaltoilee, pyörteilee. Veteen kadotaan, siihen sulaudutaan, pauhuun ja liplatukseen. Maata näkyy, metsät ja kalliot, mutta etsintä on ikuista.”
Saatavilla ainakin Amazonista (varmaan Ruotsista tai Saksasta kannattaa tilata) tai sitten henkilökohtaisesti. Nettisivun kontaktiosion kautta voi myös kysellä. Kovakantisen 210-sivuisen kirjan kanneksi tulee kädestä käteen myytynä 15 euroa, postikulut 5 euroa. Amazonin kautta taitaa tulla yli kymppi postikuluja, muuten hinta suunnilleen sama.