Luulin ymmärtäväni hiljaisuutta,
kun en enää selittänyt itseäni,
mutta olinkin vain kuullut viimein
sisimpäni olevan sanaton.
Hiljaisuus on yhä mysteeri,
koska en osaa erottaa sitä
omasta tyhjyydestäni.
Tyynenä tai täynnä melskettä,
soinko maailman värejä,
kuulenko vain itseni?
Hiljaa kulkee planeetta radallaan,
hiljaa herää rakastettuni käsi kyljelläni,
ilmakehä äänissään haikea,
vartalo sateista raukea.