Muistaa itsensä soihtuna,
oli myös ympäröivä pimeys.
*
Usva kasvaa odotuksesta,
virtaa sormista silmieni eteen,
ruohonkorret taipuvat,
rakkaus lähellä sille,
joka osaa kumartua,
nuolaista kastetta.
*
Aamuyöllä, kun pakkanen tuntuu
hitaalta räjähdykseltä,
makaamme keskellä sekuntia väristen.
Lämpö on aina yhteistä,
päivä syntyy painautumisesta.
*
Sanoo ettei ymmärrä mitään
kuin se tarkoittaisi,
että ymmärtää kaiken.
*
Luotan sinuun kuin huohottavaan mereen,
kuulen kohinan unen läpi,
enkä oikein usko, että on yö.
Aallot, vaahto, suolan tuoksu,
evälliset, lehdelliset,
toistuva hulahdus keskelle rintaani,
seison sitten kivillä tai hiekassa.
Valoa tai ei, muutos on pieni,
vaikka silti: aurinko, elämä.
Uida ulapalle, lentää, aallota,
sulautua.
*
Kirjoitan (vielä pimeää)
nähdäkseni sinut ja itseni,
kun lasken kynäni, istun
käsi rintaa vasten, silmät kiinni.