Ihminen: kevääksi kotiin,
kukkaköynnökseksi kirjahyllyä kiemurtelemaan
teoksesta toiseen tuoksuvaksi,
tuoksuvaksi hiuksille seppeleeksi
ja pihan valoraidoiksi, niin
huumaava valo, että sadepäivinäkin
se tanssittaa, kuin olisi rytmiä
tuo ruohonkorsi, tämä puro,
sulamisvedet, älä välitä kyyneleistä,
ne ovat onnellisuutta.
*
Nyt he eivät ole yksin,
taipuvat luuttomat vartalot,
kahdet aivot kotilossa,
jossa kaikki tärkeä tapahtuu.
Kukaan ei näe sisään,
valo ei pakene, musta aukko,
kauniita kierteitä ulkopuolella, sanotaan,
materiaa, piste- ja viivakuvioita,
heidän on oltava onnellisia. Ehkä niin.
Jälkeen jää limavana.