Ensilumi kohoaisi taivaaseen,
maa muuttuisi puhtaanruskeaksi,
paljastaisi meidät makaamassa,
yksittäiset hiutaleet kiteytyisivät kielellä,
leijuisivat mutkitellen ylös, ilon sakarat,
katsoisimme toisiimme,
vielä kerran ajattelisimme
tämän olevan ikuista.
*
Häntä moititaan hämäräksi,
mutta katso noita salaperäisiä lintuja,
joiden siipien muotoa ei voi tunnistaa,
tuota viimeistä valolätäkköä liukumassa,
valumassa seinällä kohti sokkelia,
tuota henkäystä, joka valkeana pöllähtää,
rakastettusi elämä,
joka sivuaa kasvojasi
ajovalokukkien loisteessa.