Aalto halki

1.

Jäähileitä, hiljaisuutta,
aamuaurinko polttaa ilmaan reikiä,
joista kuuluu tansseja.
Aina ei kuulla,
huomio äänettömässä yössä,
jonka jäänteet syöksyvät
kuin padosta purkautunut musta vesi
halki rantojen, ohi räpiköivien lintujen,
ei kohinaa, ei läiskettä,
mieli on vaitonainen pisara.

2.

Aalto murtuu, syvä tunne
osuu kivikkoon, pyöreät, sileät,
leväiset kivet jalkojen hyväillä.
Huudan, pärskyn tragediaa,
pisarat pitkin kallioita, roiskeita
tuhannet vuodet, mikä menetys!
kunnes uusi aalto, kaikki vyöryy,
meri rauhaton, liikkeessä, paikallaan,
levossa, jokainen päivä olen virtaava
menemättä minnekään,
kohinaa jokainen sana.