Tarttui kulmiin kuumehoure,
silmät sirrilleen silitti,
kevätflunssan kastekoura
piskot poskille tiristi.
Lämpö nousi norkkujalla,
alla otsansa kohosi,
paisui aivo autereinen,
pumpuli pujahti päähän.
Huojui oksa onnahdellen,
tonttu akkunan takana,
taikka räksä rääkkynokka
sairaan silmissä väpätti.
Neulasnippu neitosiksi
tanssimaan tuli tuhisten,
musiikiksi muuttui tuuli,
kaarna laulunsa kahisi.
Lakanoilla lötkölanne
tapaili säveltä taiston,
tuska tuikki tumpeloista,
runonlaulaja rykytti.
Roikkui rotta olkapäällä,
leivo luomilla läpytti,
raskaat siivet silmillänsä,
pyrstö sierainta sipaisi.
Teki peipon pötkyläinen
poskionteloon pesänsä,
poikasensa pärskytellen
nykivät ulos nokasta.
Lampun luona lätkyttivät
vilkkaan lempivät lepakot,
varjo voihki valvojalle,
sydäntä vilu väristi.
Hiki hyrskyi huokosista,
virtasi vihan vesistö,
kurkku karvas käärmeenpäästä,
häntä vatsassa vaelsi.
Maistunut ei muikkupaistos,
mädältä mehukin haisi,
soraa, sontaa sieraimissa,
keuhkoputkessa kataja.
Vaan on ollut lohtu läsnä,
lempi lääkkeenä lähellä,
sormet rintaa sipsutellen,
käsi kuumetta kokeillut,
kermakeitto kurpitsainen,
raukalle ravinto tuotu,
iloksensa inkivääri
sekä rohdoksi ripaistu.
Illan tullen tutjuleuka
vaivasta vähän vapisi,
vielä vaipui vierellensä
kumppani kevätesikko.
Mikäs siinä supsutella,
sääret yhdessä sipistä,
mieli aamuun miukuvainen,
uinui kuntohon kehokin.